Hei ystävämme.
Tänään käsittelemme teemaa joka on varmasti teille monelle tuttu. Alienidentiteetin säilyttäminen ihmisruumiissa. Me kaikki alienit varmasti kärsimme tästä kun kuluu vuosia ja peilistä katsoo sama vanha ihmisnaama, olenko ihminen vai alien? Menimme metsään Shadowcatin kameran kanssa, Blue Unicorn kuvaamassa epätoivoa kameran edessä, Opheliac oli mielessämme neuvomassa meitä, onhan hän yhtä kanssamme, vain eri ruumiissa.
 |
| Menneisyys tuntuu unelta, elokuvalta. Mikä on totta, kysyn tässä peilikuvaltani. |
Tätä kirjoitan raskaalla sydämellä, kolme mieltä yhteydessä, kaikilla sama ongelma, mutta kuitenkin toivoa on. Olemme saamassa avaruusalustamme valmiiksi pikkuhiljaa. Ja halusimme tuoda toivoamme ja epätoivoamme esille näillä kuvilla. Toivottavasti saatte hieman apua epätoivoonne alienit ja alieneiden ystävät.
 |
| Oi avaruus, niin lähellä mutta silti niin kaukana . |
 |
Metsässäkin, jossa yritän kuvitella olevani taas itseni, löydän peilin pilkkaamasta minua. Tässä sinä olet, kaikki muu on kuvittelua
. |
 |
. Ihmisyys, vaanimassa meitä. Et saa minua ihmisidentiteetti
. |
Ja_näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidän, alienystävämme. Tähän ihmissyksyyn jossa kaikki hopeinen ja kiiltävä on kadonnut, vain lämpimät sävyt jääneet. Mutta katsokaa taivaalle, tuo harmaa on kuin lupaus hopeisesta tulevaisuudesta. Talvi on koittamassa. Talvi joka niin muistuttaa kotiplaneettamme kimalluksesta. Emme ole unohtaneet emmekä aiokkaan unohtaa. Tapaamme jälleen, ystävällisin terveisin alienystävänne kolmessa ruumissa. Odottaen kotiinpaluuta.
 |
Kun suljen silmäni, voin kuvitella olevani taas kaunis, hopeinen, kymmensilmäinen itseni .
|
